Pastori katsoi ylös paperistaan ja näki oven suussa parrakkaan, rotevan, pitkän miehen, jonka suippolakki melkein lakea hipoi. Kädessä oli hänellä suuri valkoinen jänis, jota korvista riiputti.
—Kuka sinä olet? kysyi pastori.
—Terve talohon, sanoi mies rehevästi. Etkö tunne Korpivaaran Panua?
—Mikä on asiasi?
—Lähdin katsomaan uutta kirkon herraa ja hänelle tulolahjoja tuomaan.
Käkesin sinua näkemään, josta olen jo paljon puhuttavan kuullut.
—En huoli minä lahjoistasi.
—Ka, mikset huoli … sen vähyyttä jos katsonet, niin sano, minä tuon mitä haluat … tahdotko hirven, vai karhunko tahdot? Kelpasipa entiselle papille metsämiehen tuomiset.
—Mutta nykyiselle ei kelpaa. Erehdyt, jos luulet pilkkasi minuun pystyvän. Sanon sinulle muuten, että kristittyjen on tapana riisua lakkinsa vieraaseen tupaan tullessa.
—Jos en liene vieras mielitietty, niin pääsenhän pois sitä tietä, jota tulin, virkkoi Panu, lähtöä tehden, mutta ottamatta lakkia päästään.
—Tulit kuin kutsuttu, minulla on kanssasi sana vaihtamatta.—Jääkää miehet, virkkoi hän nähdessään, että nämä tekivät lähtöä poistuakseen tuvasta.