—Ettehän minua pelänne? sanoi Panu.
—Ajattelimme, että olit meille sanonut sanottavasi, sanoi Vaaralainen.
—Vielä on minulla hiukan lisättävää. Istukaa vain paikoillenne.
Miehet istuutuivat vähän väkinäisesti, ja jonkinlainen levottomuus kuvastui heidän katseissaan.
—Kuulit äsken, mitä luin, virkkoi pastori Panun puoleen kääntyen. Se oli sinua varten. Ellen erehdy, olet sinä se samainen Korpivaaran tietäjä, josta olen kuullut puhuttavan.
—Tietänen yhtä toista minäkin, vaikken äijeä enemmän.
—Tiedät nyt siis senkin, että aion tehdä elkeistäsi lopun, joita täällä koko kristityn kansan kauhistukseksi harjoittanut olet, ja saattaa sinut noidantöistäsi edesvastuuseen, ellet niistä lakkaa.
—Mitäpä noitasi minuun, vastasi Panu pankon nurkalle istuutuen.
—Kiellätkö olevasi noita?
—Kuka on sanonut, että olen noita?