—Salaiset sananiko? Usein ne kuulit, et niitä ymmärtää osannut. Nimeen
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen—siinä sanani.
Panu säpsähti, vavahti, loi aran, alistuvan katseen voittajaansa ja seurasi häntä mitään virkkamatta kirkosta.
Ja niin he astuivat pappilaan menevää, tuiskun umpeen pyryttämää tietä, lumessa polviaan myöten kahlaten, Reita edellä nuorasta taluttaen, pappi jäljessä tulta näyttäen ja heidän välissään Panu, Karjalan kuulu tietäjä, musta tukka tuulessa hulmuten ja hartioilla nurin käännetty, hihaton messukasukka.