—Kovin on nuori vielä ja toiselle luvattu…
—Sen parempi.
—Enhän tiedä, lähteekö saunoittamaan.
—Ellet anna, jääkööt kauppamme.
—Älkäähän, parastani koetan.
—Lupaatko varmaan?
—Luvatahan saanen.
Vouti vei Panun leveälle reelleen, jonka eteen oli komea ori valjastettu, otti kuomin taskusta pussillisen hopeariksejä ja luki niitä ison koon Panulle.
—Mutta katsokin, ettei karhuja peloitella makuuksistaan, varoitteli vouti vielä. Oletko manannut metsän väen vartioimaan?
—Manatut ovat, jos eivät paremmat manaajat pois säikyttäne.