—Mitähän tuo meille sanoo? kuului muuan pojista virkkavan pelokkaan kunnioittavalla äänellä.
—Peloittaako sinua? kysyi toinen.
—Ei peloita, mutta ei tiedä, osaako sen edessä olla.
—Ei sitä tarvitse pelätä, se kuuluu olevan lapsille hyvä ja antavan kirjat.
—Pitääkö sille osata lukea? Minä kai en osaa.
—Minä osaan Isämeidän ja Siunauksen, vaikkei kuulu tarvitsevan ennen kuin ripille mennessä.
—Mene sinä eturintaan, kun osaat…
—Ei siinä ole muuta osaamista, kun vain sanoo kolme kertaa uskon, kun se kolme kertaa kysyy: uskotko?
—Mutta muistetaankin kolme kertaa sanoa. Isä sanoi, ettei kaste mitään vaikuta, jos ei kolme kertaa sano. Kolmesti se vettäkin päähän valelee. Siinä se on taika.
—Jokohan meidän pitäisi mennä sisään?