—Näitkö, kuka ampui?
—Lie ampunut kuka tahansa, mutta sen vannon, että maksa höyryää, missä heistä yhdenkään tavannen … ja täss' on ase,—ja samassa kiskaisi hän nuolen haavasta ja pisti sen verta tippuvana viineensä.
—Siinä sen nyt näette: viha vihasta kytee, virkkoi Jorma taloon noustaessa.
—Eikä sammu ennenkuin joka sauna Lapinpohjassa taivaalle lämpiää, vastasi Taru toista kättään toisella hihasta kannattaen.
—Ei saa sotaan yllyttää, nuhteli Jorma. Reitalaisten kanssa on rauha.
—Mitäs ampui!
—Itsehän ensin menitte, huomautti Kari.
—Suus kiinni, salareitalainen!
Kari kuohahti, ja hänen silmänsä välähtivät. Taru väisti päätään kuin iskua välttäen. Mutta Kari hillitsi suuttumuksensa ja virkkoi rauhallisesti:
—Eto haavasta aikamies kiukuttelee.