—Enhän.
—Siinä on nyt keppinne ja tässä veitsenne … mistä olette saanut niin kauniin veitsen?
—Tahdotteko sen? Te saatte sen mielellänne!
—Enhän toki…
—Ottakaa vain … teidän täytyy … muistoksi minulta.
Elli irroitti tupen vyöltään ja kiinnitti sen Olavin nutun nappiin.
—Kiitoksia vain … mutta nythän te olette aseeton.
—Sitä suurempi syy on minulla toivoa, että te puolustatte minua.
—Keitä vastaan?
—Niin, keitäs vastaan te täällä todellakin minua puolustaisitte!…
No, onhan aina lehmiä, härkiä, sikoja ja—ja pahoja kieliä.