—Entä keppimme? Meidän täytyy saada jostain kepit!
—Antakaa minulle puukkonne, niin minä leikkaan tuolta pihlajan.
Elli koetti vetää veistä tupesta, mutta ei saanut sitä irtautumaan.
Olavi tuli avuksi ja he vetivät yhdessä.
—Ai, ai, enhän vain leikannut?
—Ette leikannut … te, joka olette aina niin varovainen.
—Minäkö varovainen? puhui Olavi maantien ojan takaa pihlajata katkaistessaan … joka olen aina tehnyt niin paljon tyhmyyksiä maailmassa.
—Leikannut monta haavaa?
—Ja haavoittanut sekä itseäni että muita. Mutta te vasta varovainen olette … ette koskaan ole tehnyt mitään tyhmyyksiä.
—En leikannut mitään haavoja, toisin sanoen.
—Olisitteko sitten tahtonut?