Elli katseli häneen ikäänkuin sanoakseen: »Niin, elkää menkö!» Olavi luuli ymmärtävänsä hänen ajatuksensa ja lisäsi:
—Eihän se sitä paitsi sovi minun alkuperäiseen ohjelmaanikaan.
Päivällisen jälkeen otti Liina Ellin vyötäisistä ja vei hänet puutarhaan, jossa hän heti alkoi tutkia häntä.
—Teillä on varmaankin hyvin hauska siellä Tyynelässä, koska kuulutte siellä tekevän heinää, onkivan ja kalastelevan.
—Olimmehan me kyllä kerran ongella ja toisen kerran niitylläkin.
—Hän on kovasti miellyttävä … eikö totta? Vai eikö hän sinusta ole?
—Onhan hän.
—Meneekö miehesi vielä ensi viikollakin kinkerille?
—En minä varmaan tiedä… vaan eiköhän hän ehkä mene.
—Meidän pitäisi panna pian toimeen joku huviretki … mennä johonkin saareen kaikki pitäjän nuoret.