—Totta se on.
—Monivaimoisuudessa niinkuin turkkilaiset?
—Ei ollenkaan niinkuin turkkilaiset, sillä nainen Pariisissa on yhtä vapaa kuin mieskin.
—Hyväksytkö sinä … se on toki epäsiveellistä se vapaa rakkaus.
—Se on sitä myöten, mitä epäsiveellisyydellä ymmärretään … kaikkihan on verrannollista … maassa maan tavalla.
—Ei sitä voi puolustaa.
—Eihän sitä tarvitsekaan puolustaa, mutta ei saa myöskään ahdistaa.
—Täytyy sitä ahdistaa.
Olavi hymähti itsekseen muistaessaan noita aikoja, jolloin he ystävänsä kanssa olivat viettäneet ensimmäisiä iloisia ylioppilasaikojaan Helsingissä. Mutta hän oli kuitenkin puhuvinaan totisesti:
—Myönnä sinä kuitenkin, että tämä nykyinen maailmanjärjestys on varsin mukava nuorille miehille, jotka ovat estetyt rakentamasta aikaisia avioliittoja. Ja ajattele, mikä vaihtelevaisuus … yhden hylkää ja »ottaa uuden taas», niinkuin piirihyppylaulussa lauletaan.