—Saako siellä?
—On sieltä ennen saanut.
Elli veteli pitkästi, voimakkaasti ja kauniisti.
—Tehän soudatte kuin vanha merimies…
—Tottahan nyt toki soutaa osannen, kun välistä vietän päiväkaudet vesillä.
—Yksinkö?
—Melkein aina yksin.
—Ettekö pelkää tuulen vievän?
Kerran se oli ollut viedä hänet, kertoi hän. Nousi yht'äkkiä ukkospilvi, kun hän sattui keskelle selkää. Hän taisteli voimainsa takaa, mutta ei päässyt paikaltaan. Ja hänen täytyi kääntää myötätuuleen, antaa venheen mennä menojaan, ajautua muutamalle saarelle ja siellä kalasaunassa odottaa puoli päivää.
—Eikö miehenne ollut levoton?