—Oo, herra Kalm? Kuinka te olette tänne osannut?
—Minun kun tuli teitä ikävä. Mutta mitä te täällä oikeastaan toimitatte?
—Teen heinää, niinkuin näette.
—Ladossako sitä tehdäänkin?
—Jo minä olen haravoinutkin ja keittänyt kahvia ja aioin taas juuri lähteä, kun te tulitte.
—Ja noin te vain teette huviretkiä, ettekä virka minulle mitään.
Ellin mieliala oli jo kokonaan muuttunut. Eilisestä saakka jäytäneet mietteet olivat kuin pois puhalletut, ja hän virkkoi vähän veitikkamaisesti:
—Kuinkas olisin virkkanut, kun en voinut tietää, tekikö teidän mielenne tulla mukaan.
—Antakaa minäkin rupean heinäntekoon!
—Siin' on harava!