—Ei, minä tahdon viikatteen.
—Oikeinko viikatteen … osaatteko sitten muka niittää?
—Mitäs en minä osaisi!
Hän sieppasi joutilaan viikatteen ladon nurkasta ja alkoi niittää. Se sujui hyvästi. Pitkinä palkareina kaatui heinä ja kokoontui molemmille puolille kauniisiin laisteihin.
—Ottakaa vain haravanne ja alkakaa kouhotella! komensi hän Elliä.
Elli alkoi kulkea jälestä ja siirteli haravan kärjellä märkiä heiniä erilleen toisistaan.
Muu heinäväki kokoontui heidän ympärilleen katsomaan ja kehumaan.
—Sehän käypi herrasväeltä kuin vanhoilta mestareilta.
—Nyt ne on jokaisella niittytoverinsa, nauroi muuan piioista, rouva kun äsken valittikin, ettei hänellä ole edelläniittäjätä.
Olavi innostui niittämään. Hän heitti pois takkinsa ja liehui paitahihasillaan koko rupeaman. Elli ehdotti, että he menisivät päivälliseksi pihaan, mutta Olavi tahtoi, että he jäisivät syömään niitylle muiden kanssa. Ja he söivät yhdessä kehässä suuresta perheen padasta ja loikoivat ruokaleponsa ladon siimeksessä.