—Ei meillä ole mitään ruusuja … saat herneen kukkia, jos tahdot.
—Ei Aini huoli semmoisista…
—Tahdotko sinä istua venheen perässä, niin mennään rantaan…?
—Minä menen kysymään äidiltä … en minä ennen tule … pitää aina kysyä äidiltä ensin…
—En minä sitten lähdekään, jos menet kysymään.
—Miksikä et?
—Siksi vain! En minä virka kenellekään mitään, kun menen vain…
—Hyvä tyttö aina kysyy äidiltään ensin, ennen kuin menee minnekään.
Elli katsoi vähän aikaa ääneti toveriinsa, sitten hän sanoi:
—Sinä olet olevinasi!