Arthur meni noutamaan työntötuolia.
—Minä en sinua ensin huomannutkaan … missä sinä olet seisonut?
—Tässä minä olen seisonut koko ajan, sanoi Elli vähäinen katkeruuden värähdys äänessään.
—Arthur sinut huomasi … hän oli tullut sinua vastaankin äsken.
—Eikö hän sanonut mitään?
—Ei, taikka kyllä hän sanoi … vaan en minä taida sitä sanoa…
—Kuule, Sigrid, mitä hän sanoi? … sano nyt, hyvä Sigrid … sanoiko hän, että…
—Mitä?
—Ei, ei … en minä tiedä … mutta mitä hän sanoi?
Arthur tuli jo vähän matkan päässä tuoleineen. Sigrid teki kierroksen
Ellin ympäri ja sanoi ohi mennessään hänen korvaansa: