Tuolla he seisovat nyt ja puhuvat jotain toisilleen.
Sitten yht'äkkiä luistelevat aivan suoraan Elliä kohti ja seisahtuvat hänen eteensä.
—No, täälllähän sinäkin olet, sanoi Sigrid ja pyörähti luistimillaan Ellin ympäri. Koetti olla ystävällinen, mutta hänen käytöksensä oli kuitenkin vähän hätäisen kankeata.
—Voi, voi, kuinka on hauskaa! Minä en sinua ensin huomannutkaan, ennenkuin Arthur sanoi…
Eilistä näytti kuitenkin, että hän oli huomannut, mutta ei ollut huomaavinaan.
—Ettekö luistelekaan? kysyi Arthur.
—En minä osaa.
—Kyllä me opettaisimme…
—Niin, Arthur osaa niin mainiosti opettaa … hän on minuakin opettanut.
Elli sammalsi jotain semmoista kuin ettei hän nyt tällä kertaa…