—Lupaan, lupaan…
—Vaan en minä ehkä sano…
—Tunnenko minä sen?
—Et taida tuntea … et sinä sitä ensimmäistä varmaankaan tunne … mutta toisen sinä ehkä tunnet…
—Toisen? Tykkäätkö sinä toisestakin?
—Voi, minä olen tykännyt jo monestakin … ja niin ovat kaikki muutkin tytöt … mutta en minä oikein muista niin kuin siitä yhdestä.—Vaan minäpä tiedän, kuka sinusta tykkää…
—Minusta ei toki tykkää kukaan eikä tulekaan tykkäämään … ei milloinkaan…
—Tykkääpähän … minä tiedän sen, kun se on sen minulle itselleni sanonut…
—Sinulle sanonut?
—Taikka ei oikeastaan sanonut … en minä sano, kuinka olen saanut tietää, mutta minä vain kuitenkin tiedän…