—Sinä vain minua narraat…
—En narraa … tuossa on käteni, etten narraa…
—No, kuka se on?
—En, sitä en sano, vaikka kuinka kysyisit … sinä et saa suuttua, etten sano … mutta minä en saa sanoa.
Huomaamatta siirtyi siitä puhe kuitenkin Sigridin veljeen. Sigrid hänestä ensin mainitsi, kummasteli, missä hän viipyy, kun ei jo tule kotiin. Ja sitten hän sanoi, että hän niin erinomaisen paljon pitää veljestään.
Elli sanoi, että mahtaa olla hauska, kun on yhdenikäinen veli. Hänellä ei ole…
Ikäänkuin vähän leikillään rupesi Sigrid kertomaan, että Arthur oli vasta ollut rakastunut erääseen tyttöön, mutta ei hän nyt enää ole ollenkaan. Se tyttö oli ollut tuhma ja hyvin koketti … kesällä oli Arthur hänet kokonaan unohtanut…
—Kuka se oli se tyttö? kysyi Elli vähän varovaisesti.
Ei Sigrid tahtonut sitäkään sanoa … taikka kyllä sentään, kunhan ei
Elli vain kellekään sano…
Ei, ei hän sano…