—Ohoh, en minä sano…
—Sano nyt … ethän sinä olekaan minun ystävä … kun sinulla on salaisuuksia…
—Niin, no, ei tämä olekaan mitään … minä vain sitä ajattelin, että me olemme puhuneet sinusta hyvin paljon erään ihmisen kanssa…
—Milloinka olette puhuneet … kenenkä kanssa?
—Erään ihmisen kanssa.
—Kenen, sano nyt, hyvä Sigrid, kenen…
—No, Arthurin kanssa.
—Vai niin, vai minusta te olette puhuneet … sitten ei teillä mahtanut olla paljon puhumista.
—Oli, hyvin paljon.
—Ei ollut … ei ollenkaan … ei vähääkään.