—Että se hullu luulee, että Arthur muka on häneen rakastunut.
—Ei, mutta sehän on aivan…
Huudettiin rukouksiin ja puhe keskeytyi.
Kun Elli kuuli puheet, varsinkin viimeisen, oli kuin olisi jotain mennyt hänessä lukkoon.
Sigrid, johon hän niin oli luottanut—!
Mutta ei, ei hän sitä voinut ajatellakaan … parempi olla ajattelematta.
Hän ei mennyt rukouksiin, vaan jäi luokalle ikkunasta ulos kadulle katsomaan. Sigrid oli myöhästynyt ja tuli rukouksien alkaessa hänkin luokalle. Hymyili tullessaan ja aikoi lähestyä Elliä.
Mutta keskilattiassa muutti hän kulkunsa ja hiipi hämillään rukoussalin ovea kohti.
Elli oli kääntynyt, katsonut tylyn, kylmän katseen, joka oli vähän välähtänytkin, ja kääntynyt taas takaisin ulos kadulle katsomaan.