—Miksette voisi jäädä tänne?—olikohan se tyhmästi sanottu… Elli pelkäsi koko ajan, että hän sanoisi jotain typerää. Sopiko todellakaan pyytää häntä tänne jäämään?
Mutta ylioppilas ainoastaan vähän hymyili.
—Kiitoksia paljon, sanoi hän, mutta sitten en ehtisi matkustaa ympäri
Suomen, niinkuin on matkasuunnitelmani.
—Taitaa olla hyvin hauskaa matkustaa?
—Kyllä se on hauskaa.—Ylioppilas taas hiukan hymyili. Elli tuli siitä aivan hämilleen… Hän oli arvellut nuo kysymykset hyvin sopiviksi, ja nyt ne näyttivät hänestä niin kovin tavallisilta, ja hänestä tuntui, että ne tulivat ikäänkuin pusertamalla ulos. Ja samassa välähti hänelle päähän, että kuka ties kuinka monennen kerran ylioppilas jo sai vastata semmoisiin kysymyksiin.
Siitä syntyi vähän aikaa kestävä äänettömyys.
—Mitä kirjaa te luette? Vai »Hannaa»!—Mitä pidätte tästä runoelmasta?
—Minä pidän siitä hyvin paljon.
—Runeberg on minun mielestäni pohjoismaiden etevin runoilija.
—Isä ihailee enemmän Tegnériä.