—Kaikki vanhat tekevät samoin. He eivät ymmärrä sitä tuoresta ja luonnonraitista, jota Runebergin runoilu uhkuu … eivät ymmärrä hänen yksinkertaisia vertauksiaan, hänen isänmaallisia aiheitaan … sanalla sanoen…
—Saanko luvan kysyä, mistä herrasväki niin innokkaasti keskustelee? kysyi maisteri, joka juuri silloin tuli saliin ja istuutui seuraan.
Hänen toverinsa ei häneen katsonutkaan, eikä Ellikään hänelle mitään virkkanut.
—Sanalla sanoen … niin, ja vielä eräs kohta, joka todistaa, ettei häntä ymmärretä. Tuossa on Hanna, jonka Runeberg antaa rakastua yhtenä ainoana iltana. Sitä sanotaan epäluonnolliseksi, mutta minun mielestäni se on yksi Runebergin hienoimpia kohtia.
—En minäkään usko, että voi rakastua ja mennä kihloihin samana iltana kuin tapaa jonkun nuoren miehen.
—Ehkette te…
—Niin, en minä…
—Ehkette te ja ehkei moni muukaan … mutta siinä on runoilija kuitenkin osannut oikeaan paikkaan, kun hän on rakkauden antanut leimahtaa ensi katseen yhteen sattuessa … hitaammin tai nopeammin … yksi päivä tai yksi kuukausi, se on vähäinen asia, kun kerran ensi silmäyksestä on tuli syttynyt ja alkanut kyteä … ja että se syttyy niin, sen on Runeberg ymmärtänyt, ja sille on hänen runottarensa antanut muodon.
—Luuletko sinä, että Runeberg itse on ollut sillä lailla kihloissa? kysyi maisteri.
—Millä lailla kihloissa?