Käytyään levolle muistui hänelle »Hanna» mieleen. Hän oli sanonut, ettei ensi iltana voi rakastua… Ei hän sitä vieläkään usko. Mutta sitä asiaa hän kuitenkin ajatteli siksi, kunnes nukkui.
XV.
Seuraavan aamun ensi ajatus herätessä oli vieraat siellä ylhäällä.
—Ovatko ne jo nousseet? kysyi hän palvelustytöltä.
—Ei ne vielä aivan.
—Joko veit kahvia?
—Jo minä vein yhden kupin … tässä menee toinen.
Elli toimitti jotain ruokasalissa. Palvelija tuli vähän ajan päästä takaisin ylhäältä tuoden toisen kupin koskematonna.
—Kuka ei juonut?
—Se, jolla on valkea lakki, se ei ottanut … vaan maisteri joi molemmat kupit leivän kanssa.