Ellistä oli ylioppilas hieno jo siitäkin syystä, ettei juonut kahta kuppia. Maisteri sitä vastoin—kaksi kuppia leivän kanssa!
—Ai, ai, mamseli! tuli tyttö ovelle sanomaan.
—No, mitä nyt?
—Niin, niin … nyt on sulhasia.
—Ole sinä…!
—Vai ei … nuori maisteri on tullut, ja mamselille siitä tulee sulhanen … sulhanen…
—Maisteristako?… Elähän ole liian varma.
—No, minä olen varma.
Ohoh! ajatteli Elli itsekseen. Niin ne kaikki luulee, mutta siinä ne suuresti erehtyvät.
Ja laulellen kävi hän järjestelemään huoneita.