—Nyt minä kyllä heittäisin.
—Miksi te nyt?
—Sillä te ette enää ole niin juhlallinen…
—Enkö ole enää juhlallinen?
—Ette ole … ette ollenkaan.
XVI.
Iltapäivällä tahtoi isä välttämättömästi näyttää kirkkoa vieraille, ja niin mentiin sitä katsomaan.
Tapulista on avara näköala, tuli Elli sanoneeksi, kun kirkko oli nähty.
—Sinne minun täytyy mennä! huudahti ylioppilas… Minä en rakasta mitään niin kuin avaria näköaloja … tulkaa te minun kanssani!
Elli ei puhunut mitään siitä, rakastiko hän vai ei näköaloja, mutta oli itsekseen siitä niin innostunut, että vapisi levottomuudesta.