—Tulkaa te ottamaan mela!
—Tekö siis soudatte ja minä pidän perää!
—Niin, minä soudan, ja pitäkää te perää!
Vaikka puhuttiin näin aivan tavallisia asioita, oli niissä kuitenkin jotain salaperäistä ja kummallista. Ikäänkuin olisi jotain tarkoitettu, vaikka ei sanottu. He alkoivat soutaa.
—Tuolla kävelee maisteri puutarhassa ja katselee tänne.
—Mitähän hän ajattelee, kun emme ottaneet häntä mukaan?
Siinäkin oli jotain salaperäistä. Varsinkin siinä: »kun emme ottaneet häntä mukaan».
Tekivät pienen kierroksen ja palasivat takaisin rantaan.
—Muistatteko, kun eilen kurkotitte minua melalla maalle … minun olisi tehnyt mieleni heittää airolla vettä päällenne.
—Miksette heittänyt?