—Ihana paikka tämä.
—Niin, eikö totta…
Minulla oli vastustamaton halu heti päästä häntä lähelle, puheisiin hänen kanssaan siitä, mikä oli hänen elämänsä, mikä täytti hänen mielensä kaikesta siitä päättäen, mitä tänne noustessani ja tässä olin nähnyt, kaikesta siitä epäilystä huolimatta, mikä vielä hetki sitten oli jäytänyt mieltäni.
—Rauhan madonna tuossa ei olisi voinut löytää parempaa levähdyspaikkaa matkallansa alas maailmaan, sanoin.
—Olette hänen ystävänsä! tuli hänestä lämpimästi.
—Kukas ei sitä olisi…
—Ah, eivät kaikki vielä ole…
—Mutta toivokaamme, että he kerran siksi tulevat.
—Se on minunkin toivoni.
—Oletteko asunut kauankin täällä ylhäällä?