—Anna haukku vain haukkua … kuka sinua on haukkunut?
—Mikä lie ollut väkäleuka!
—Ei, vaan kuulehan … mitäs sinä siitä arvelet, kun minä olen arvellut lähteä lystin ajuun—?
—Entäs minä?
—Sitäpä minä nyt tässä sinulta, että tahdotko sinä yhteen matkaan?
—Lystin ajuunko?
—Niin, kun rautatien masiina tulee tähän … kohta kai se tulee … niin lyöttäytään yhteen kyytiin ja ajetaan vähän matkaa … olisihan tuolla soma kerran eläissään ajaa tuollakin vai mitä? … eikö lähdetä?
—Minkä se maksaa?
—Ei se paljoa maksa, selitti Ville, kun markan maksatte, niin saatte ajaa jo hyvän aikaa tästä toiselle asemalle.
—Niin, näetkös … eihän tuo markka paljon tunnu … saisihan tuota sitten sanoa tuollakin ajaneensa … ja kun on kerran tuota varten lähtenyt…