—Oletko osoittelematta! … en minä tiedä.
—Ei sinun, Matti, tarvitse käsilläsi siitä penkin laidasta kiinni pitää … pysyyhän tässä ilmankin.
—En minä sen tähden pidäkään.
—Minkäs tähden?
—En minkään tähden.
Matti piti vielä vähän aikaa kiinni … ei tahtonut heti kohta heretä pitämästä, ettei Liisa olisi luullut, että hän sen tähden piti, kun pelkäsi muuten putoavansa.
Konduktööri tuli vaatimaan pilettiä. Sillä oli komeat verkavaatteet silläkin, hopeiset napit, tähti otsassa ja nahkainen kotelo kupeella… Mitähän se siinä kuletti? Olisi sitä Liisa halunnut tietää, mutta kovin näytti isolta herralta, että olisi ilennyt kysyä.
—Tekö sitä olette se kapteeni? kysyi hän kuitenkin.
—Konduktööri minä olen.
—Missäs se on kapteeni.