—Isäntä lähtee vielä eteenpäin yhden välin!
—Suusi kiinni sinä, sen rentale! Sinähän sen juotit … tule pois,
Matti, näetkö, kun kaikki muut jo laittauvat!
—Eikö ajeta vielä yhtä väliä, kun ollaan kerta liikkeellä … onhan tässä päivää!
—Ei nyt enää!
—Ajetaan pois!—huih!—nyt se jo viheltää.
—Voi, hyvä isä!
Ja juna lähti taas liikkeelle, kiihtyi kiihtymistään ja kiiti kohta taas täyttä vauhtia.
Liisa istui ja voivotteli vuoroin, vuoroin sadatteli Mattia ja kisälliä.
Mutta kisälli kikatteli, kakatteli ja kukatteli, ja Matti riemuitsi kulun kiivaudesta. Ei ollut kisälli vielä ennen mielestään niin hupaiseen mieheen yhtynyt.
—Hih! hih! hih!—Tulkoonpas nyt ruunu oriineen kilpaan! Hih! hih! hih! nyt sitä laukalla lasketaan … hei tamma!—Liisa hoi, eikö tämä ole lystiä?