—Kik—kik—kik! nauroi kisälli … »korvissa suhisee!» … no eikö vielä?
—Elä juo, Matti, enää! sanoi Liisa ankarasti.
—Tämän kiivakan kulun kunniaksi! sanoi kisälli.
—Kiivakan … ku—ulun … kunni—aksi … ja joka sanan väliin Matti ryyppäsi ryypyn.—
* * * * *
—Heiluvee! … nyt se vihelti! … heiluvee! nyt sitä mennään!
Matti oli noussut seisoalleen, ja hänen hattunsa oli käynyt kallelleen.
—Istu, Matti, kuuletko sinä … voi tuota jumalatonta! … humalassahan sinä!…
—Ole vaiti, Liisa! … en minä ole humalassa … antaa sen mennä vain! … joko se seisottuu?
—Nyt se seisottuu … nyt pitää lähteä maalle … mehän ollaan tähän jääpiä!