—No, niitä kaiken maailman miehiä—kik—kik! kik—kik—kik!
—Minnekäs on matka?
—Minne milloinkin … minne milloinkin, saattaahan sitä kesällä vaikka minne.
—Taidatte olla kisälli?
—Kisälli olen ja kesällä kulen … kik—kik—kakkak—kek! … ryypätään…
—Vieläkö tuota ryyppäisi?—Matti ryyppäsi, mutta ei uskaltanut katsoa
Liisaan.
—Suutarin vai räätälinkö kisälli?
—Uurmaakarin … eikö olisi isännällä kelloa, niin korjattaisiin!
Sitä ei ollut Matti kuulevinaan … katseli ulos ikkunasta ja sanoi menevän kiivakasti. Matin silmissä näyttikin, että vauhti yhä lisääntyi.
—Menee niin kiivakasti, että korvissa suhisee.