—Mistäs se toki tiedettäisiin … eihän sitä kenestäkään toki näe, mitä sen putelissa on…
—Vai ei näe, vai ei näe! Emäntä pistelee, ettei minusta näe … ryypätään, isäntä, niin emäntä näkee…
Matti ei koskenut tarjottuun pulloon.
—Eikö isäntä tohdi emännältään ryypätä?
Mutta nyt Matti ryyppäsi, ryyppäsi vähän.
—Ei tohdi isäntä ryypätä aikamiehen ryyppyä.
Matti ryyppäsi pitemmän ryypyn … ryypätessään katseli kuitenkin pitkin putelin kuvetta Liisaan. Liisa näytti vähän loukkaantuneelta, mutta ei kuitenkaan niin paljon, kuin Matti olisi luullut.
—Mistäs kaukaa ollaan! kysyi nyt Matti vieraalta.
—Milloin mistäkin (vieras ryyppäsi parhaillaan)—milloin mistäkin!
—Niitä kaiken maailman miehiä.