—Ei me olla isäntiä ja emäntiä.
—Vai ette ole … kik! kik! kik! … kyllä minä tunnen, kuka on isäntä ja emäntä!
—Vai tunnette!—Tässä tuota vain nyt mennään.
—Vai tässä vain mennään … vai tässä vain mennään … kik! kik! kakkak! kuk!… Vai tässä vain mennään … taitaa olla lysti mennä!
—Teillä taitaa olla vielä lystimpi, sanoi Liisa.
Mies iski Matille silmää ja nykäisi häntä kyynäspäällään…
—Vai lystimpi, vai lystimpi?… kik! … ki! ki—ki kik!—Emäntä meinaa, että minulla on lystimpi … mitäs isäntä meinaa?
Liisaakin jo nauratti vähän tuon miehen soma nauru. Mies huomasi sen ja nauroi yhä hartaammin. Sitten veti pullon taskustaan.
—Tietääkös emäntä, mitä tässä on isännälle? … kik! kak! kak—kek—kuk—kuk!
Mies puhui Liisalle ja iski silmää Matille.