—Kaksi markkaa päivältä.
—Niinkuin parhaana hein'aikana?
—Niin toki tavallakin … tulee pois vaan Matti ruunun työhön.
—Enpä häntä.
—Ei se ole sen kummempaa kuin muukaan työ … kyllä sitä osaa tehdä.
—Kyllä kai sitä tehdä osaisi yksi niinkuin toinenkin … vaan enpä hänestä huoli.
—Ei taitaisi akka päästää!
—Akkako? vähät minä akasta!
—Eikös se ole vähän tiukka akka?
—Kyllä minä akkani tiedän … tuossa on kappasi, heh—! vastasi Matti, vähän närkästyneenä Villen luuloista, istuutui rekeensä ja alkoi ajaa hyvästiä sanomatta. Huttulan vesimies nosti kapan sammioonsa ja lähti nousemaan vesitien törmästä ylös.