—Ukko hoi!… Yhäkö sinä horiset … nukutko sinä vielä, vai oletko humalassa?
—Enkä nuku … ka, mitä sinä?
—No, nukuit kai äsken, kun ajoit rekesi pirtin nurkkaan…
—Elä valehtele! … eikö sitä nukkumattakin?
—Ja missä on hattusi?
—Päässähän se … ja Matti kopaisi päätään, mutta päässä se ei ollut.
—Tässähän tuo on reessä … panehan päähäsi, ettet edes palellu … jos olisi tielle pudonnut … sitä on miestä, kun nukkuu rekeensä niin, ettei tiedä tästä maailmasta!
—Pidä sinä suusi kiinni, että minä olen nukkunut … tiedänhän minä paremmin itse.
Nyt piti Liisan ihan väkisinkin nauraa tuolle … niinkuin se ei muka olisi nukkunut, koska tuskin vieläkään on oikein valveilla…
—Johan minä pellon alta kuulin kuorsuusi, pilkkasi Liisa, niin sikeästi sinä nukuit, että pellon alta kuului kuorsuusi.