—Olenpahan…
—Vai olet?—Tuoll' olivat heinien alla nykimättä … et ole liikauttanutkaan … siin' on, heh!—ja Liisa heitti vihaisesti nyytin takaisin rekeen.
—En muistanut.
—Et muistanut! Sanoinhan ma sen, ettet muista—olisit ottanut minut mukaan, niin olisin muistanut … siinä ne nyt ovat, ja mitähän ruustinna sanoo?
—Olisikohan niillä ollut kiire?
—Totta kai niillä kiire, kun minä ne kerran laitoin.
—Mikä lie tällä kertaa ollut, onhan tuota ennen muistanut … olin minä ruustinnan puheillakin, mutta miten lie siinä lähtiessä haihtunut mielestä…
—Haihtunut mielestä!—Mitä sinä sillä jauhopussilla?
—Tamman appeeseen…
—Se kulkee vielä torkuksissa tuo mies … johan siell' on apetta soimessa … minä tein.