—Hyvää päivää, herra rovasti!
—Päivää—mitäs Matille kuuluu?
—Ei tuota mitään erinäistä, mitä vain rovastille … on tuo vähän kuivahka ilma.
—Kaksikymmentä raatia on pakkasta.—Matti istuu, onhan siinä puuta.
—Onpa tuota saanut istuakin.—Vai on kaksikymmentä raatia pakkasta?—
—Eilen oli kolmekymmentä.
—Vai oli eilen kolmekymmentä.—
—Kotoapäinkö se Matti ajelee?
—Kotoapäinpä sitä—olisin minä arentijyväin maksussa, jos rovastin kävisi laatuun ruveta ottamaan. Ei ole ennen tullut tuoduksi, mutta eilen sanoi Liisa: »Mene nyt huomenna arentijyvät viemään … rovasti saattaa luulla, ettet ehkä maksakaan—»
—Ennättääpähän nuo vielä—