—Mikäs se sitten se rautatie on? … ei mikään.
—Vai ei mikään! akat ne ei ymmärrä mitään … ne on niin typeriä ja lyhytjärkisiä, ettei niillä tee mitään … pässin järkikin on jo pitempi kuin akkain… Vai ei rautatie ole mikään … mistä sinä sen tiedät paremmin kuin minä, joka olen omin korvin kuullut?
Mutta Liisa oli loukkautunut ja polki kiivakasti rukkiaan. Ja Matti hakkasi, niin että rouheita maahan pölisi.
—Liisa! sanoi Matti vähän ajan päästä, mutta Liisa ei vastannut.
—Liisa! sanoi Matti uudelleen.
—Niin, niin, no sano, jos sinulla on mitä sanottavata!
—Ei se taida sillä parata, jos sinulle sanookin.
—Ole sitten sanomatta!
Mutta Matti ei malttanut olla sanomatta. Vähän ajan päästä hän sanoi sen, neuvoi oikein kädestä pitäen ja herkesi hakkaamasta…
—Elähän nyt, Liisa … kuulehan, kun minä selitän. Rautatie on rautatie ja maantie on maantie … maantie on maasta ja mullasta ja rautatie raudasta…