—Mitä et ajaisikaan?
—Eipä niin mitään … tuota, mitä minä sanoinkaan? … niin, että kyllä sinne pitää lähteä jo ihan tänä iltana!
—Tänä iltana? … mikä sinne nyt yön selkään?
—Hyvä on, ajatteli Liisa.
—Jos ei tänä iltana, niin viimeistään aamulla varhain…
Matti ei puhunut mitään, herkesi syömästä ja rupesi panemaan piippuunsa. Ei näyttänyt myöntävän, mutta ei mitenkään kieltävänkään… Vähän ajan päästä hän sanoi:
—Kysäseppä rovastilta, jos satut näkemään … eli kysytä ruustinnan kautta, jos ei se itse sitä tiedä, että onko niissä minkälaiset pyörät niissä vaunuissa, isot ja pienetkö … ei tullut minulta sitä kysytyksi… Käske ruustinnan kysyä rovastilta.
—Kyllä minä sen toki saatan rovastilta itseltäänkin kysyä … olen minä sen puheilla siksi usein ollut. Kysynpä minä senkin, että tokko ne sen rautatien tuovat sinne meidän kirkollekin?
—Kyllä minä sen tiedän, etteivät tuo … et tarvitse kysyäkään … ei se niin vain tuotava ole.
—Ei sitä ihan varmaan tiedä … sittenpähän sen varmaan tietää, kun kysyy … kyllä sitä on hyvä kysyä.