—Ja kun ruustinna vielä aikoi panna kankaan … eikö panne jo tällä viikolla! Mistä se sitten kuteita saa, kun on kuteet täällä?
Ei vastannut Matti siihen mitään … yhä söi vain, ja ryyppäsi tuopista piimää. Se ainainen syönti ja ryyppiminen rupesi jo käymään Liisan kyllälle…
—Jo ihan tänä päivänä pitää lähteä viemään!
—Kyllä kai minä en lähde toista kertaa.
—Eihän sinun tarvitsekaan … saatanhan minä mennä, kun vain annat hevosen…
—Sinäkö? (ja tuopin sisästä:)… Kukas lehmän hoitaa?
—Niinkuin sinä et sitä jo olisi monta kertaa ennenkin hoitanut…
—Saattaa rietautua tamma laukkaamaan, ja sinä et saa sitä seisotetuksi.
—Osaan minä toki tammalla ajaa yhtä hyvin kuin sinäkin … ja minä en ajaisikaan…
— … nurkkiin, oli Liisa sanomaisillaan, mutta ajatteli, että jos suuttuu, eikä sanonut.