—Häh? sanoi Matti ja söi.
—Sitä, että sanoppa mitä tahansa, niin siinä ei auta mikään … ei kerrassa mikään, sanoi Liisa päättäväisesti, painoi veitsensä linkkuun ja pisti sen taskuunsa.
—Mikä kiire niillä nyt niin on? sanoi Matti yhä syöden. Eikö niitä ennätä vastakin?
Hyvä, ettei se sen enempää vastustellut… Liisa oli pelännyt, ettei se ottaisi korviinsakaan.
—Kun olisi jo ennen pitänyt viedä … paljoa ennen, ja nytkin vielä jäivät. Kyllä sinuakin on asiamies! … ja mitä minä sill'aikaa teen, tyhjää rukkiako pyöritän?
—Rupea vaikka kehräämään niitä verkkorihmoja.
—Joita jo on enemmän kuin mitä milloinkaan saat kudotuksi!
—Mitäs sinä sitten eilen ja tänä päivänä olet kehrännyt? … kehrää niitä!
—Eihän se tämä vanha rukin rumilaskaan … ei sillä tee liinoja kehrätessä mitään … ja ovat vielä niin huonosti loukutettuja.
—Paremminkos villoja?