—Kyllä kannattaa, sanoi hän, ja kyllä teidän mieli alkaa tehdä siinä ajamaankin, kunhan näette, minkälainen se on … ja tulkaa sitten palatessanne pappilaan.
Ja ruustinna heitti Matille ja Liisalle hyvästinsä ja lähti muiden jälkeen, jotka olivat jo alkaneet mennä.
Kun Liisa oli kenkänsä riisunut ja Matti taas konttinsa selkään sovittanut, jatkoivat he matkaansa.
—Jos tuonne sitten mentäisiin, kun ne niin tingalle tahtovat? sanoi
Liisa.
—Pitäneehän tuonne mennä!… Mikä niille sitten sanomaan, ettei ole käynytkään, kun sitä kysyvät?
Hykähdytti heitä vähän kumpaakin, Mattia ja Liisaa, nämä puheet, mutta eivät he siitä toisilleen mitään virkkaneet.
Teki Matin mieli kuitenkin ruveta vähän leikkiä laskemaan.
—Minkä tähden sinä, Liisa, valehtelit ruustinnalle, että me mennään sukulaisiin?
Liisa otti nuhteen todeksi ja vastasi vähän vihaisesti…
—Mitäs minä olisin sanonut? Olisit itse sanonut paremmin…