—Ainahan sitä saa kirkossa olla … pitää toki käydä, kun on kerran liikkeelle lähtenyt … ja saattaahan olla Lapinlahden kirkossa?
—Niin, no niin … kyllähän, vaikka eihän tuota ole puutetta papeista omassa pitäjässäkään.
—Menkää nyt vain rautatietä katsomaan, kehoitti ruustinna yhä.
Liisa katsoi Mattiin, mutta Matti ei virkkanut mitään…
—Jokohan olisi mennä … ei tiedä … kyllä kai siinä olisi katsomista.
—Ja ajaa sillä pitää myöskin vähän matkaa.
—Ei toki meillä ole varoja lähteä semmoisella ajamaan … hyvä, kunhan saadaan nähdäkään, vanhat ihmiset.
—Ei se maksa kuin puolen tavallista kyytipalkkaa … se on sama siinä matkustaa kuin jos puolella kyydillä ajaisi.
—Vähäkös se on se?… Ei meidän toki milloinkaan ole kannattanut kyydillä ajaa!
Vaan ruustinna ei heittänyt toivoaan. Hän tahtoi välttämättömästi, että toinenkin saisi saman hauskuuden nauttia kuin hän itsekin oli saanut.