—Vai niin, sanoi ruustinna lempeästi, ja rovasti kysyi, minnekkä oli matka.
—Tännehän se on vähän matkan päähän … mikä tuonne lie, peninkulma ja vähän toistakin … Lapinlahden tien varteen.
—Onko matka Lapinlahdelle päin?
—Sinnehän se on … sillä on tällä Matilla siellä sukulaisia muutamassa talossa … kuuluu sen talon rappusille näkyvän Lapinlahden kirkkokin. Ne ovat aina kutsuneet käymään, vaikka ei ole ennen tullut lähdetyksi.—Ketä ne on nämä herrasväen vieraat?
—Ne on meidän sukulaisia…
—Taitavat olla kaukaisiakin?
—Helsingistä ne on … ne on tulleet tänne rautatietä myöten.
—Vai rautatietä?
—Niin, totta kai nyt Matti ja Liisakin käyvät rautatietä katsomaan, kun kerran Lapinlahdelle menette?
—Rautatietäkö? … en tiedä … ei ole ollut siitä puhetta mitään… Mahtaisiko tuota ennättääkään, kun oli aikomus joutua huomiseksi tänne kirkkoon?