Pehtori päätti hämmästyttää Mattia uutisella, Sentähdenhän hän oikeastaan oli ruvennutkin puheisiin…
—Ei taida Matti tietää, että minä tulen kohta tatsuunamieheksi…
—Niin miksikä mieheksi?
—Tatsuunamieheksi.
—Mikäs mies se on se—?
—Se on semmoinen mies, joka näyttää tietä, että osaa kulkea, kun tulee tatsuunaan … päivällä lakua ja yöllä lyhtyä, valkeata, jos saa ajaa sivuitse, mutta punaista, jos pitää seisottaa.—Se on hyvä virka…
Matista se oli aivan kumma virka. Ei hän sitä kuitenkaan pehtorille sanonut.
—No minkätähden se pehtori lähtee pois tästä talosta? kysyi hän siihen sijaan.
—Rovasti on sukua Lapinlahden inspehtorille ja minä tulen Lapinlahden kirkonkylään.
—Ei taideta tarvita täällä omassa kirkonkylässä semmoista tiennäyttäjää—? sanoi Matti.