—Ja sitä on tuota suoraa tietä … kuinka pitkältä liekään? kyseli hän.
—Onhan sitä siinä … yhtä tasaista taivalta.
—Vai yhtä tasaista?
—Yhtä suoraa ja tasaista … välistä mutkan tekee, mutta mäkeä ei tee milloinkaan.
—Täällä mahtaa olla tasaiset taipaleet?
—On täällä mäkiä niinkuin muuallakin … mutta ne kierretään kauaitse … ja missä ei päästä ympäri, siihen puhkaistaan kulkupaikka mäen läpi.
—Yhhyy … vai niin!
Tuota oli Matti koko talven miettinyt eikä siitä sen parempaa selvää saanut … ja tullessa taas pitkin matkaa ja mäen kohdalla varsinkin, että mitenkä ne alamäkiä laskee … ja eikö jälkimmäiset töyttää eillimmäisten päälle … vaan nythän niitä on helppo hallita, kun on matkat tasaiset.
Liisan teki mieli koetella, mitenkä siinä olisi tuossa hänen kävellä … saattoihan siitä jalkamieskin kävellä, kun oli yhtä tasaista kuin silta.
—Saako tätä kävellä? ja hän astui toisella jalallaan radalle.