Eikö Matti sitä tiennyt? … sen olisi Liisa jo talvella tiennyt sanoa…
—Etumaiset on suuremmat … veturin pyörät … toiset pienemmät, selitti Ville.
—Vai etumaiset suuremmat?… Vaan mitenkä ne tässä … noiden rautain päällä … en taida ymmärtää … vaan eikö ne putoo?
Ka, niin!… sitäpä ei Liisakaan…
—Ei ne putoo, selitti taas Ville. Ne on sillä tavalla laitetut … kuumain kanssa kummankin puolen pyörissä, ettei pääse luiskahtamaan.
—Niin, eihän se sitten—. Mutta Matti ei saanut sittenkään oikeata käsitystä, mitenkä ne pysyivät, niin etteivät luiskahda… Vaan tottapahan ne on ne niin asettaneet, että pysyvät … itsepähän tiesivät… Matti ja Liisa koettelivat kädellään ratakiskojen hamarata … kyllä oli sileätä…
—Tämmöinen se nyt on tässä tämä rautatie, sanoi Liisa.—Ja sinä kun luulit, Matti, että se oli rautapellistä pitkin matkaa.
—Lienenkö tuota luullut?
—Luulit, luulit ihan varmaan … etkö muista, kun istuit vielä pirtin penkillä ja hakkasit tupakkia ja silloin sanoit, että—
Mutta Matti ei ollut Liisaa kuulevinaan…