—Juo pois!
—Voan jos männöö peähän?
—Tämän vertainen… (ja silloin he taas kallistivat) nyt ei mää kennenkään peähän… pankoo vielä, kapteeni, yhet ryypyt.
—Elekee panna… minä en ota…
—Etkö ota, jos minä tarjoan…
—En ota… soat olla vissi siitä, ett'en minä ota.
—No, kun et ota…
Ja niin he poistuivat. Mutta en minä ollut kauvan yksinäni, ennenkun taas tulee sisään viimeinen tarjooja ja ryyppää kapteenilta yhteen perään kolme ryyppyä. Minusta näytti, että hän jo hiukan horjahti ovesta mennessään. Mutta kun laiva laski ensimaiseen seisauspaikkaansa, näin minä salongin ikkunasta saman miehen hyppäävän tasakäpälässä laiturille, vaikka laiva oli vielä ainakin sylen päässä maasta. Ja laiturille päästyään hän hyppäsi vielä kerran ilmaan, löi kahta kämmentään yhteen ja hihkasi niin, että seutu kajahti.
—Kuka se on tuo hurja? kuulin jonkun vaimonpuolen kysyvän.
—Sehän se on Hietapuron renki, vastattiin,—jo on taas juonna ihtesä humalaan…