POLIISIMESTARI. Oo!—Valitan suruanne. Entisen opettajani kohtalo on minua aina liikuttanut.
HANNA.
Todellakin?
POLIISIMESTARI. Pyydän anteeksi, mutta kun viimeksi tapasimme toisemme, täytin minä ainoastaan minulle annettua virkatehtävää, sitä ikävämpää, kun sen täytyi kohdistua entiseen arvossa pidettyyn ja rakastettuun opettajaani. Mutta en voinut menetellä toisin, vaikka olisin tahtonutkin.
ROUVA LINDH.
Olisitteko tahtonutkaan?
POLIISIMESTARI. Kaikki tapahtui laillisessa järjestyksessä, mitä minuun tulee. Minun suhteeni asiaan oli selvä. Tein ainoastaan velvollisuuteni.
ROUVA LINDH. Ei teidän velvollisuutenne kuitenkaan vaatinut teitä viemään pois rouvan yksityistä kirjeenvaihtoa.
POLIISIMESTARI. Rouva kuvernöörska, kaikki ovat jätetyt takaisin herra Yrjö Lindhille, siitä huolimatta, että hän solvasi allekirjoittanutta hänen virkatoimessaan tavalla, joka, jos se olisi kohdistunut johonkuhun muuhun, olisi aiheuttanut ehdottoman vangitsemisen.
ROUVA LINDH.
Kuvernööri on toisessa huoneessa, jos häntä etsitte.
POLIISIMESTARI. Aivan oikein, häntä juuri etsin, pyydän saada huomauttaa—hänen nimenomaisesta kutsumuksestaan.
Tekee kumarruksen ja menee.